Bloggaamisesta yleisesti
Lähdin miettimään bloggaamista. En ole ammattibloggaaja, eli tämä on minulle tällä hetkellä vain harrastus. Kirjoitan koska kirjoittaminen on kivaa (olen kirjoittanut lapsesta asti). Miksi en kirjoita päiväkirjaa? Koska en jaksa. Kirjoitin nuorempana paljon päiväkirjoja, romaaneita, lyhyttarinoita…Pöytälaatikot ovat täynnä kirjoituksiani (oikeasta elämästä ja fiktiivisiä kertomuksia). Lisäksi tänne kirjoittaminen on niin paljon kivempaa ja nopeampaa kuin paperille rustaaminen, myös ekologisempaa. Bloggaan, koska on kiva kirjoittaa itseä kiinnostavista aiheista ja samalla purkaa näppäimistöön stressiään. Kirjoitan siis itseni takia. Välillä kirjoitan syvällisemmin, väillä yhtä hömppää missä ei ole mitään varsinaista ideaa. Se, että meneekö nämä tekstit mihinkään tai lukeeko niitä edes kukaan on oikeastaan ihan sama, mutta olisi kyllä aika hauskaa herätä joku aamu ja huomata että ”hei, olen saanut 2000 uutta lukijaa” 🙂
Luen itse aika vähän blogeja sillä ajankäyttöni on rajallista. Blogeissa kuitenkin kiehtoo monikin asia. Ensinnä tulee mieleen se, että pääsee katsomaan todella läheltä jonkun ihmisen elämää. Voi verrata omaa elämää toiseen ja samalla ehkä päästä katsomaan myös jonkun tutun ihmisen verhon taakse. Se, että onko kaikki sliipattua vai todellista on sitten ihan eri juttu. Monet kirjoittavat ja näyttävät blogeissa kaikkea muuta mitä todellinen elämä oikeasti on. Kauniita koteja on mukava katsella, sillä kuvat piristävät. On suorastaan hekumallista lukea julkkisjuoruja ja todeta, että samanlaisia ihmisiä ne kaikki ovat. Naamakuvat ovat joskus hyviä, sillä kuvan myötä henkilön pystyy hahmottamaan paremmin. (Tiedän, itselläni on tässä vielä tekemistä) ja ennen kaikkea: on mukava lukea artikkeleita, maksamatta niistä. Piristys ja inspiraatio saavat ihmisen voimaan paremmin…Eikö? Voisi kysyä sinulta, että miksi itse luet tätä blogia? Entä, miksi kirjoitat?
Bloggaajana minä olen untuvikko. Lisäksi, lukemieni blogien perusteella en ole samanlainen kuin muut. (Nyt tulee karua yleistämistä, pliis älä loukkaannu) En ole 2-kymppinen kuvan kaunis nuori nainen jolla valkobeige koti (taustalla valkoinen muovinen joulukuusi). En myöskään ole 4-5-kymppinen puutarhanhoidosta kiinnostunut sairaanhoitaja. En omista kynittyjä hiuksia tai hiuspidennyksiä. En ole koukussa selfieihin (NO DA!) En ole viimeisimpien ruokatrendien puolestapuhuja, enkä treenaa takapuoltani salilla joka päivä. Minulla on oma tyylini. Elän vaiheessa, jossa minulle on ihan sama miellytänkö muita. Olen ollut tällainen lähes koko aikuisikäni. En aio kerjätä lukijoita, vaan kirjoitan teille mistä pidän, toivoen samalla että kirjoitukseni kiinnostavat. Minä olen epätäydellinen mamma, jolla on sekaiset hiukset vauvan puklista. En ole timmi, vaan lihaksikas luonnostaan. En ole kaunis eloveena, vaan tempperamenttinen slaavi. Minulla on hyviä päiviä; silloin olen voittaja. Huonoina päivinä olen luuseri. Olen äiti enemmän kuin puoliso. Ulkonäköni…Teininä olin epävarma, hammasraudat omaava pullukka, myöhäisteininä anorektinen kalpea kummitus. Nykyään olen sinut itseni kanssa, vaikka ulkonäköäni kummastellaan: Tuo ei voi olla yli kolmekymppinen! (Näytän nuorelta). Kirjoittaminen tulee minulla aina sydämestä, se on aitoa. Jos jotain sanon, tarkoitan sitä. Ota tai jätä? Toivon kuitenkin että otat ja jäät lukijakseni.
