kaamostunnelmaa

Taas on se aika vuodesta käsillä; eli Joulu. Kuulun ihmisiin, jotka kärsivät kaamosväsymyksestä. Loppusyksystä energiavaje alkaa kalvaamaan ja liikkeet alkavat hidastuman (joka vuosi sama asia). Ehkä syynä on myös tiheä imetys ja babybluesin jälkeinen aika, mutta pysähdyn totaalisesti, eikä minua saa ylös sängystä kuin järkyttävällä määrällä kahvia! Ehkä juuri siitä syystä myös olen jouluihminen. Jouluna saa ottaa rennosti! Voi pukeutua pyjamaan, vetää villasukat ja tohvelit jalkaan ja syödä mitä huvittaa. Ja vaikka vierailut sukulaisten luona tulisi suorittaa pyhinä, niin mikään pakko se ei ole! Jouluna voi laittaa valoja mielinmäärin, se on jopa ihan rohkaistavaa! Jos Joulua ei olisi, vaipuisin todennäköisesti horrokseen kuten karhut. Ehkä ihmiset jotka eivät koskaan ole viettäneet Joulua, eivät osaa sitä odottaa. Eri uskontokunnilla on tietenkin eri juhlat, ne omat tärkeät perinteensä. Jokaisen ihmisen tulisi saada viettää sellaista juhlaa, mihin kulttuuriin on kasvanut. On väärin, että Suomessa ja Pohjoismaissa ei saa viettää perinteisiä juhlia mihin meidän kulttuuriperintö on meidät opettanut, vain siksi että joku muu ”vieras” niistä loukkaantuu. Maassa pitäisi saada tehdä maalle kuuluvia asioita. Joulun juuret on syvällä tässä Pohjoisessa kansassa. Monet maailmalle lähteneet tarinat, tulevat juuri Suomesta. Tontin haltijat eli tontut, tulevat suomalaisesta kansallisperinteestä ja joulupukkia edeltänyt vuohi on jättänyt nimimerkityksensä myös nykyiseen pyhän Nikolauksen kuvaan=Joulupukkiin. Kaikki meidän juhlat eivät ole alunperin olleet kristillisiä kuten ei joulukaan, vaan sekoituksia eri uskonnoista, eri aikakausilta. Nämä sekoitukset ovat luoneet meille tärkeät pakanallisroomalaiskristillisetperinteet, jotka auttavat jaksamaan pitkien aikavälien yli. Syksy on monelle ihmisille erittäin raskasta aikaa. Kesän jälkeen alkaa oravan pyörään paluu. Mennään kouluun, töihin ja harrastuksiin. Juostaan siellä ja täällä. Ei ole aikaa mihinkään. Aika menee kuin siivillä ja sitten siihen mätkäistään päälle vielä kelloaikojen siirtyminen. Unirytmikin sekoittuu. Jäitkö jo kelkasta pois? Pelkkä ajatteleminenkin hengästyttää… Mitä pidemmälle syksyä mennään, sitä pimeämmäksi yöt muuttuvat ja päivät lyhenevät. Mutta sitten tulee Joulu, valon juhla. Joulua sanottiinkin ennen muinoin talvipäivän juhlaksi, ja sitä vietettiin Aurinkojumalan syntymän muistoksi. Joulupyhistä alkaa päivä pidentyä, joten auringon juhlana Joulu on hyvin looginen. Jouluna laitetaan valoja piristykseksi ja valoilla haetaan talven keskellä samaa lämpöä kuten kesällä. Minulle Joulu on piristysruiske. Jouluvalot ja maut herättävät minut unesta ja tuovat ympärille iloa. Mutta lunta kaipaan. Sitä ei todennäköisesti tule tänä vuonna. Lumen tulo on tärkeää myös lapsille. Miten varautua mustaan jouluun? Miten Joulun voi tehdä, jos lunta ei tule? Laitatko itse jouluvaloja vai lähdetkö etelän lämpöön? Meillä virittäydytään joulun viettoon musiikilla ja elokuvilla. Joulun merkitys tulee sisältäpäin.

Kun rakkaat ovat vieressä ja olemme yhdessä, niin muuta en kaipaa. Kliseistä mutta totta,- All I want for Christmas is YOU. :love:DSCN0664DSCN0643

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi