Luonnonmukainen elämä ja kemikaalien karsiminen
Tämä asia on ollut viime aikoina pinnalla ja on niin sanottu IN-juttu. Monilla bloggareilla on aiheesta oma kirjoituksensa. Täytyy myöntää etten ole mikään ituhippi! Siitä huolimatta meillä eletään hyvin ympäristöystävällistä arkea. Kierrätän tavarat ja teen vanhasta uutta. Ruoanjämät hyötykäytetään ja karsitaan myrkkyjä elämässämme. Varmaan monissa kodeissa tehdään samaa tai eletään jopa täysin myrkytöntä elämää. Itse en voi ruveta täysin vihreäksi, mutta pyrin omalla toiminnallani pienentämään ympäristömyrkkyjä, elämään puhtaampaa elämää ja jättämään pienemmän ns. ”hiilijalanjäljen”. Pyrin jokaisella kauppareissulla ostamaan edes yhden tuotteen orgaanista tai luomua (Hinnan takia ei ole mahdollista ostaa kaikkea), mutta ruoka on kuitenkin vähintään aina ”GMO-vapaata” tai ”Hyvää Suomesta”- merkeillä varustettu.
Kesäisin ja syksyisin marjastamme ja sienestämme. Tulevaisuudessa olisi myös tarkoitus hankkia kalastusluvat ja alkaa pyytämään omat fisut. Teen ruoat lähes aina itse alusta loppuun, tämä allergioiden takia. Säästämme pitkän pennin ja tiedämme ainakin mitä ruoka sisältää. Meillä on kerran viikossa tai useamminkin kasvisruokapäivä. Kasvisten syöminen ei ole pakkopullaa, joten meillä ei oteta siitä numeroa ja tällaisten päivien jälkeen, liha maistuu entistä paremmalta (Niin, en ole kasvissyöjä!). Emme osta juurikaan E-koodilla merkittyjä ruokia tai jos ostamme, niin tuote ei saa sisältää 4 koodia enempää! Lähituottajan ruokiin en ole vielä tutustunut, tämä siitä syystä ettei ainakaan meillä päin ostaminen suoraan tilalta ole sen halvempaa kuin kaupasta! Talousjätteet voi hyödyntää lukuisilla eri tavoilla. Kauppareissuille pyrin aina ottamaan mukaan kankaiset kauppakassit, jotta minimoisin muovijätteen tuloa (puolisoni ei tykkää). Hygieniassa ja kauneudenhoidossa mennään myös samalla kaavalla. Suosin paljon ruokakaapin sisältöä. Hammastahna vedetään viimeiseen tippaan, avaamalla tuubi auki (Käytimme yli vuoden orgaanista Saksalaista hammastahnaa, kunnes minun hammaslääkärillä käynti muutti tämän tavan). Deodoranttia en käytä kainaloihin, vaan käytän samaa hajustettua talkkia mitä vauvakin. Vessapaperia käytän hyvin vähän, sillä pesen intiimialueet mielummin kuin pyyhin. Vessapaperi on aina ”luonnon ystävää”. Paperinenäliinojen sijaan suosin kangasnenäliinoja. Saniteettisuojia en ole vielä vaihtanut kankaisiin, mutta käytän mielunmin edes kankaisia liivinsuojia. Kissanpissa-alusina käytämme enimmäkseen vanhoja sanomalehtiä hiekan sijaan. Valitettavasti puhdistuksessa pitää edelleen käyttää myrkkyjä, sillä kissanpissan haju ei lähde pelkällä etikalla, sitruunalla ja soodalla. Vanhat tekstiilit hyötykäytän kutomalla mattoja, tekemällä tyynyliinoja ja vastaavia. Pesussa pieneksi menneet miehen vaatteet minä otan, ja isommalta lapselta pieneksi jääneet vaatteet pienempi lapsi perii. Verhoja en osta koskaan uutena, vaan ompelen kankaasta! Sukkia en osta vaan korjaan vanhat. Meillä ollaan ahkeria kirppistelijöitä sekä kestovaippaillaan/harsoillaan välillä. Vanhat lasipurkit menevät säilytykseen, muoviset jätepurkit leikkeihin, leipomisessa vatkaamiseen sekä pakasterasioiksi. Vanhat laskujen mukana tulleet kirjekuoret menevät kauppalapuiksi tai lapselle piirrustuspaperiksi. Paperijätteestä myös askarrellaan kaikenlaista! Mutta ei tässä vielä kaikki. Olen myös luomuimettäjä ja olen imetyksen puolestapuhuja! Imeväisiän ravinto vie pitkälle, sillä vaikutukset ovat elinikäisiä. Äitinä ihailen juurikin luonnonmukaista kasvatusta. Pyykinpesusta en ole valitettavasti joustanut myrkyissä. Pyykkiä tulee niin paljon, että taikapähkinät kävisivät kalliiksi. Enkä usko, että nuo refluksitaudin aiheuttamat värjäytyneet mahanestepuklit millään luonnonaineella lähtisivät! Meikkejä käytän aina parasta ennen merkinnän jälkeenkin, aina meikin loppumiseen asti (ostan siis harvoin uutta, ja jos ostan, niin suosin Yves rocheria tai muuta kasviperäistä kemikaalia). Nämä olen kokenut omakseni:
1. Vesi vanhin voitehista, sekä sisäisesti että ulkoisesti nautittuna. Pitää ihon nuorena.
2. Hunajaa, sokerin sijaan. Jos pakko syödä sokeria, niin fariinia, ruoko,-intiaanisokeria.
3. Ruusun terälehdet veteen haudutettuna rauhoittamaan ihoa.
4. Sitruuna vaalennuksiin, myös pisamiin. Sitruuna puhdistaa näppyläistä ihoa ja myös piristää ihoa.
5. Valkosipuli,-luonnon oma rohdos sopii moneen asiaan erinomaisesti, muuan muuassa puhdistamaan elimistöä.
Jos voisimme, niin eläisimme ainakin puoleksi omavaraistaloudessa, mutta kerrostalossa tämä ei valitettavasti ole mahdollista. Joku voisi sanoa, että onpa köyhä elämä! Minulle tämä on kuitenkin elämäntapa jonka koen idearikkaaksi. En usko, että varakkaanakaan tinkisin näistä tavoista. Sillä kyse ei ole pelkästään pennin venyttämisestä. Jos näen asioissa ja esineissä potentiaalista hyötyä, niin miksen käyttäisi niitä uudestaan?
Kysymys siis on oikeastaan, että olenko minä tai perheeni vihreä? Jaa-a, no kaipa me sitä ollaan, edes vähän.
